Avustaja kuulustelussa
Rikoksesta syytetty on vastaajan asemassa. Lakimieheen kannattaa olla yhteydessä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, sillä avustajan käyttäminen jo poliisitutkinnan aikana on etujesi mukaista. Lakimies on apuna vastaajan kuulustelutilanteissa sekä oikeudenkäyntiprosessissa. Esitutkintakuulustelun merkitys on todella suuri.
Miten käyttäytyä kuulusteluissa
Rikoksesta epäillyn ei tarvitse auttaa oman tekonsa selvittämisessä ja hän saa jättää vastaamatta kuulustelijan esittämiin kysymyksiin, minkä oikeuden käyttäminen on suositeltavaa.
Rikoksesta epäillyn kuulustelu esitutkinnassa
On virheellistä ajatella että kutsu poliisikuulusteluun on jokin väärinkäsitys, jonka käyt vain oikaisemassa poliisiasemalla. Poliisikuulusteluun ei kannata koskaan lähteä ilman lakimiestä. Poliisin tulee kysyä ennen kuulustelun aloittamista, halutaanko avustaja paikalle. Lakimiehen rooli kuulusteluissa on epäillyn oikeusturvan kannalta suuri.
Milloin kutsu kuulusteluun
Poliisi joko kutsuu kuulusteltavaksi asuinpaikan poliisilaitokselle tai poliisi voi myös ottaa epäillyn kiinni tai pidättää hänet. Tällöin poliisilla on oikeus pitää epäiltyä kiinniotettuna kolme vuorokautta, ja jos epäiltyä ei tämän jälkeen vapauteta, on poliisin pyydettävä käräjäoikeudelta epäillyn vangitsemista.
Ennen kuulustelun alkua kuulusteltavalle tulee ilmoittaa missä asemassa häntä kuulustellaan (epäilty, todistaja tai asianomistaja). Epäillylle on kerrottava mistä häntä epäillään, pelkkä rikosnimikkeen ilmoittaminen ei riitä.
Epäillyllä on oikeus neuvotella lakimiehen kanssa ja pyytää lakimies mukaan kuulusteluihin. Pyynnön lakimiehen saamiseksi paikalle voi esittää myös kesken kuulustelun.
Poliisikuulustelu taktiikat
Ihmisiä ei pyydetä esitutkintaan kuultavaksi rikoksesta epäiltynä ilman syytä. Kun sinua kuulustellaan rikoksesta epäiltynä, siihen on monia syitä. Ennen sinua poliisi on voinut kuulla jo todistajia, joiden kertomusten perusteella epäilyt kohdistuvat sinuun. Poliisilla on kuulustelussa tiedollinen ylivoima. Poliisi tietää tarkkaan, miksi sinua kuullaan. Sinulla ei välttämättä ole siitä minkäänlaista käsitystä. Mennessäsi kuulusteluun, et tiedä, mitä poliisi tietää. Poliisin kuulustelumenetelmien käyttö edellyttää sitä, että epäilty suostuu kommunikoimaan poliisin kanssa. Perusolettamuksena poliisilla onkin, että epäilty ainakin jossain määrin vastaa kysymyksiin, jotta häneen on mahdollista soveltaa erilaisia kuulustelustrategioita. Näin ei kuitenkaan aina ole, ja tällöin useiden poliisin menetelmien käyttömahdollisuus rajautuu pois. Epäillyn totaalinen vaikeneminen kuulustelutilanteessa on suuri ja joskus ylitsepääsemätönkin haaste poliisille.
Ennen kuulusteluasi poliisi on jo selvittänyt tutkimuksillaan, mitä on tapahtunut. Kun poliisi esittää sinulle kysymyksen, heillä on jo tapahtunut tiedossa. Sinulle esitettävien kysymysten tarkoituksena ei ole selvittää tapahtumia, vaan saada sinut kiinni virheellisten tietojen antamisesta. Kuulustelussa kerrottu voi vaikeuttaa puolustautumista tai tehdä sen jopa täysin mahdottomaksi. Kuulusteluissa tehtyjä virheitä ja laiminlyöntejä on usein mahdotonta korjata oikeudenkäynnissä.
Poliisi kuulusteluissa kiistäminen
Merkitystä kuulusteluissa on käytännössä vain sillä, mitä kuulustelukertomukseen on kirjallisesti kirjattu. Puutteellinen selvitys tai yksittäinen väärä sanamuoto saattaa antaa virheellisen kuvan asioista, minkä vuoksi kirjaukset on käytävä läpi huolellisesti. Esitutkinnassa antamiasi vastauksia voidaan käytättää sinua vastaan tuomioistuimessa, vastausten todistusarvo oikeudenkäynnissä on suuri. Paras tapa edistää omaa asiaa esitutkinnassa on olla kertomatta tapahtumista mitään. Vaikka kuinka selittelisit vastauksiasi jälkikäteen, sinun uskottavuutesi on kyseenalaistettu. Viattomiltakin vaikuttavat vastauksesi saattavat kääntyä sinua itseäsi vastaan. Mitä vähemmän kuulustelussa kertoo tapahtuneesta, sitä paremmin on mahdollista puolustautua asiassa myöhemmin oikeudenkäynnissä.
Kannattaako kuulustelussa vain kertoa kaikki ja tunnustaa, koska pitää itseään syyllisenä?
Ei kannata mikäli ajattelee saavansa tällä tavalla lievemmän rangaistuksen. Poliisikoulun vanhassa oppikirjassa (Ellonen, Erkki & Karstinen, Elina & Nykänen, Veli-Eino 1996: Kuulustelutaktiikka. Poliisin oppikirjasarja 1/96. Helsinki: Sisäasiainministeriö, poliisiosasto.) sivulla 146 asia kiteytetään todella hyvin ” Mutta miksi rikoksesta epäilty tunnustaisi tekonsa poliisille, vaikka olisikin siihen syyllistynyt? Tunnustaminenhan ei ole hänen etujensa mukaista, sillä yleensä siitä koituu hänelle vahinkoa, pahimmassa tapauksessa vankeustuomio. Tämä tunnustamisen ”järjenvastaisuus” on kuulustelutyötä tekevän poliisin hyvä muistaa. Jos rikoksesta epäilty ei tunnusta tekoaan, ei kuulustelijan kannata siitä loukkaantua, koska subjektiivisesti, epäillyn näkökulmasta tarkastellen teon kiistäminen ja tunnustamattomuus on yleensä aina rikoksesta epäillyn edun mukaista ja näin ollen hänen kannaltaan järkevää toimintaa.”
Henkilö joka syyteneuvottelujärjestelmän kautta tunnustaa rikoksen, saa siitä tavanomaista lievemmän rangaistuksen. Avustajan käyttäminen on käytännössä ainoa keino onnistua tämän järjestelmän käyttämisessä.